Vuonna 2010 luovuin islamista, en enää uskonut siihen. Jouduin vaikeuksiin, kun en noudattanut islamin tapoja – en rukoillut enkä paastonnut. Ajattelin, että myös Raamattu on tarpeeton, vain uskontojen kirja.
Euroopassa menin ensimmäistä kertaa kirkkoon Saksassa, kun ihmiset hakivat meidät sinne ja toivat meille ruokaa ja lääkettä. Ymmärsin, että mielikuvani kristinuskosta oli ollut väärä.
Näin kertoo turvapaikkapuhuttelussa turvapaikanhakija, jonka kastejuhlaan osallistuin. Tuli alkuseurakunnallinen olo, kun kastepappi muistutti kastettavia siitä, millaisen riskin he tällä valinnallaan ottavat. Nieleskelin kyyneleitä.
Suomessa näin videon, jossa paavi pesi Jeesuksen esimerkin mukaisesti ihmisten jalkoja. Se on merkki ihmisyydestä, Koin rauhaa, jollaista en ollut kokenut ennen. Ne hyvät asiat, joita olin ajatellut Jumalasta, löytyivät kristinuskosta. Pyysin ääneen, että Jeesus pelastaisi minut.
Tunsin että minulla ei ollut enää painavaa taakkaa. Tunsin että olen syntynyt uudelleen, ja annoin anteeksi pahantekijöille sen, mitä he olivat tehneet minulle. Kaste merkitsi minulle syntien poisheittoa veteen ja uuden elämän alkua Jeesuksen kanssa.
Turvapaikanhakija on lukenut Raamattua ja osallistunut luterilaisen seurakunnan opetukseen. Hän tulee kulttuurista, jossa uskonto vaikuttaa laajalti elämään ja yhteiskuntaan: säännölliset rukoushetket, ramadan, miesten ja naisten väliset suhteet... Hän on elänyt siinä kulttuurissa noin neljä viidesosaa elämästään, yhden viidesosan kristillisessä (jonkun mielestä jälkikristillisessä) Suomessa. Hän tekee havaintoja kulttuurien eroista, peilaa näkemäänsä siihen, mikä hänelle on tuttua, siis siihen islamilaiseen elämänmenoon.
Ajatus paluusta Afganistaniin ahdistaa häntä.
Afganistanissa ei ole uskonnonvapautta. Jos henkilö menee töihin, ja häneltä kysytään, mihin uskot. Mitä hän voi vastata? Voiko hän sanoa, että olen kristitty?
Jos teillä on ihmisyyttä, niin te käsittelette edellisen hakemukseni kunnolla.
(Merkitään: hakija alkoi itkeä.)
Monta tuntia kestäneen turvapaikkapuhuttelun tuloksena miehelle tulee kirje. Se ei ole hyvä kirje.
Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana, että kristinusko olisi sinulle hengellinen vakaumuus ja harkittu identiteettiäsi muovaava elämän muutos.
Muutoksista elämäntavoissa kääntymisen jälkeen kerroit, että olet muuttunus sataprosenttisesti henkisesti. Vastauksesi on kuitenkin täsmentymätön ja ulkokohtainen. Myös kertomasi tämänhetkisestä suhteestasi Jumalaan on jäänyt pintapuoliseksi ja lyhyeksi.
Maahanmuuttovirasto toki toteaa, että Afganistanin perustuslain mukaan maan virallinen uskonto on islam, mutta muiden uskontojen harjoittajat ovat vapaita harjoittamaan uskontoaan lainsäädännön rajoissa.
- Vallitsevan islamilaisen lain tulkintojen mukaan islamista luopumista pidetään törkeänä rikoksen, ja jos tästä syytetty ei esitä julkista katumista kolmen päivän sisällä, häntä voi kohdata kaiken omaisuuden takavarikointi, avioliiton mitätöiminen tai kuolemantuomio. Monien kristiuskoon kääntyneiden perheet sekä muu lähipiiri suhtautuvat vihamielisesti tietoon uskonnon vaihtamisesta.
Migri dissaa pappien uskontotuntemuksen
Kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen papit ovat joutuneet viime vuosina oudon tilanteen eteen. He ovat opettaneet turvapaikanhakijoille kristinuskon opinkappaleita, keskustelleet ja ohjanneet häntä, ottaneet mukaan seurakuntayhteyteen. Turvapaikanhakijasta on tullut läheinen seurakuntalainen, joka osallistuu niin messuihin kuin jalkapallokerhoihin. Papit ovat usein mukana turvapaikkapuhutteluissa.
Papit ovat alansa – siis kristinuskon – asiantuntijoita. Maahanmuuttoviraston suoranuottinen jako "aitoihin" ja "teeskenteleviin" kristittyihin hämmentää heitä. Luterilaisen opin mukaanhan ihminen ei voi arvioida toisen uskon määrää ja syvyyttä. Sen tekee vain Jumala.
Lyhyt ja kaikenkattava kommentti kuuluukin:
- Lukiessani Migrin perusteluita, miksi seurakuntalaiseni ei ole aito kristitty, tulin vakuuttuneeksi, että Migrissä ei tunneta kristinuskoa.
- On huolestuttavaa, että uskoa ehkä henkilökohtaisesti tuntematon tuomari arvioi kääntymyksen aitoutta. Usein ongelmana on myös kulttuuri, joka ei ole lapsesta asti opettanut kokemuksen ja tunteiden kuvaamisen tärkeyttä, niin kuin meillä,vaan autoritaarista uskomista.
Eräs turvapaikanhakijoita opettanut ja kastanut pappi listaa Maahanmuuttoviraston ”uskontokuulustelujen” ongelmia.
1. Uskoa arvioiva kysymyspatteristo on helluntailais-herätyskristillinen. Esimerkiksi uskoontulo ei ole kirkossamme välttämätön. Opillisesti vääriä kysymyksiä on monta.
2.Arvioijina ovat maallikot. Jo se on outoa. Kastaneiden pappien ammattietiikka kyseenalaistetaan törkeästi. Lähtökohtana näyttää olevan epäluulo, että papit kastavat näennäisesti, vain saadakseen hakijalle turvapaikan. Sakramentti on kuitenkin paljon vakavampi asia.
3. Migri korvaa hädissään uskon sisällön arviointia sen näkyvän harjoittamisen vaatimuksella. Absurdia! Ikäänkuin suomalaisuuteen kuuluisi käydä kirkossa joka pyhä!
4. Migri palauttaa "harjoittamaan maltillista kristinuskoa". Se osoittaa että migri ei tunne kumpaakaan uskontoa. Ne eivät ole peräkamarin piilouskontoja. Logiikkakin puuttuu. Kääntyneeltähän on juuri vaadittu näkyvää kristinuskon harjoittamista! Toisaalta islamissa on totuttu siihen että uskonto näkyy; sitähän turvapaikanhakijat ovat juuri kristinuskossa ihmetelleet.
Migri ei pidä ihmishenkeä arvossa
- Migri ei pidä ihmishenkeä kirkkomme opetuksen mukaisessa arvossa. Olen nähnyt tp-hakijan kauhun, kun puhelimeen pingahtaa tekstari, jossa uhataan hänen ja myös häntä auttaneiden ihmisten henkeä täällä, tai video jossa näytetään miten kristitty pahoinpidellään kotimaassa, tai tulee puhelu jossa kerrotaan koko perhettä ammutun. Mikään ei kelpaa todisteeksi. Ja ikäänkuin Migri ei tietäisi, että jokainen palautettu on vapaata riistaa astuessaan perillä lentokoneen portaille.
Kirkkojen ja uskonyhteisöjen papit ja paimenet näkevät toki muidenkin kuin kristittyjen ahdingon.
- En myöskään ymmärrä miten kristillisdemokraattinen Päivi Nerg käski suomalaisia "ohjaamaan turvapaikanhakijoita kotiinpaluuseen" - siis kun koti on tuhottu? Kansalaisena en myöskään ymmärrä tänne monta vuotta juurtuneiden työpaikkaisten karkotuksia. Käsittämätön on myös Migrin kyyninen porhaltaminen eespäin, vaikka päätösten hylkäysprosentit ovat suuret.
Elokuun puolessa välissä Suomi lennätti Iraniin kristinuskoon kääntyneen ja Kemijärvellä kastetun Sardarin. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus arvelivat, että hän voisi harjoittaa Iranissa ”maltillista kristiuskoa”. Teheranin lentokentällä hän astui suoraan poliisien käsiin, sai tavata perhettään kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen hän katosi poliisien riepottamana ystäviensä tavoittamattomiin. Tästä kertoo Sardarin kastepappi Pentti Tepsa Kemijärven seurakunnasta.
Kylmä kyyti jatkui loppuviikosta, kun kristittyjä palautettiin Afganistaniin.
”Edes matalan profiilin kristittyjä ei käännytetä Afganistaniin” on lause, jonka rivinväleihin mahtuu niin monta ettää, jottaa ja muttaa, että seitsemän sanaa kumisevat tyhjyyttään.
Mene väliin, kun syytöntä viedään surmattavaksi,
riennä apuun, kun hän hoippuu teloituspaikalle.
Älä selitä: »Enhän tunne koko asiaa»,
sillä sydänten tutkijaa sinä et petä.
Hän valvoo sinua ja tuntee sinut,
hän maksaa jokaiselle tekojen mukaan.
Sananlaskut 24:11-12
